3. viikko

75,6kg

vyötärö 106cm, reisi 59cm

-4,4kg, tavoitteeseen 26,2kg

En ole noudattanut mitään dieettiä tai ruokavaliota, syönyt mitä on mieli tehnyt ja merkannut Kiloklubiin, ihan kätevä apuri. Eipä nuo käyrät paljoa ole liikkuneet mutta oikeaan suuntaan kuitenkin sen vähänkin.

Liikunnan suhteen oli hyvä viikko. Torstaille merkitty voimaharjoittelu on juurikin taiteilemista edellisessä postauksessa esiteltyjen kuntoradanvarsilaitteiden kanssa. Viikonloppunakin tuli hyvää hyötyliikuntaa kun lauantaina tein hiukan remontti- ja sisustushommia ja sunnuntaina oltiin kiertelemässä Ikeaa. En kuitenkaan moisia viitsi tuonne merkata.

Jatkuvasti on aivan järkyttävä makean- ja herkkujen himo, muutamasti olen niitä syönytkin ja kuluttanut sitten kalorit tavalla tai toisella. Viime viikkojen aikana on ollut myös juhlia useamman kerran viikossa ja pitäähän nyt juhlan kunniaksi vähän herkutella, syön sitten vähemmän muuta. Ja eikun kohti tämänpäiväisiä syntymäpäiväkekkereitä...

Viikko 2, välipunnitus

76kg

-3,8kg, tavoitteeseen 26,8kg

Olen viime viikkoina liikkunut aika paljon, en sinänsä nauti liikunnasta vaikka tuleehan siitä ihan kiva olo mutta jos vaihtoehtona olisi olla hoikka vaikka vaan makaisi sohvalla niin tuskin vilkaisisinkaan spinningsalia päin.

Tällä viikolla olen käynyt kolmella sisäpyöräilytunnilla, tänään illemmalla luvassa neljäs. Kun useammin käy niin huomaa että siellä samoilla tunneilla on aina vakioporukkaa. Me puhumme mieheni (joka myös siis treenailee) kanssa mm. "ähisijä-äijästä", "kuivan kesän oravasta", "hitaasta polkijasta", "anopinnäkösestä" ja "väännettäväkenkäsestä". Epäilen että kaikki muut puhuvat meistä "takarivin läskeinä", miehellä oli mielessä humoristisempi "takarivin nuoripari".

Eilen en ehtinyt spinningiin koska olimme lasten kanssa reissun päällä toisessa kaupungissa, repsahdin syömään kaksi Snickers-patukkaa (lounaaksi ja välipalaksi, nehän ovat melkein terveellisiä kun sisältävät pähkinää ja kaikkea...) sekä ABC:lla mättöannoksen ranskalaisia ja paneroidun possupihvin. Miksi aina sorrunkin huoltsikan wieninleikkeseen vaikka oikeasti pidän sianlihan syömistä ällöttävänä?! Tutkimattomat ovat mieleni tiet. Niin ja eilinen aamupalani, kaksi salmiakkimerkkaria jotka löysin nuhjuisina hoitolaukun pohjalta, oli ehkä säälittävyyden huippu.

Tuosta kaikesta mässäilystä tuli kamalan huono olo, noin niinkuin henkisesti, ja koska ei ollut mahdollisuutta tarpeeksi ajoissa liueta oksentamaankaan ( plus Snickers on hankalaa oksennettavaa) oli pakko kotiinpäästyä lähteä lenkille. Kävelylenkille koska olen maailman huonoin juoksija, en vain osaa. Kävelin, ja juoksin kaksi kertaa alamäen, reippaaseen tahtiin 5,5km läheisellä kuntoradalla, lisäksi tein lihaskuntoa radan varressa olevilla laitteilla. Nämä ovat uusia parhaita kavereitani, inhoan käydä kuntosalilla kun tuntuu että ne oikeat kuntoilijat ja kehonrakentajat ja fitness-ihmiset katsovat että onpa säälittävä läski, mutta näissä harvemmin on kukaan samaan aikaan ja saan puhista yksikseni. Yllättävän tehokkaita vempaimia, tai sitten minä olen vain kovin rapakuntoinen.

Irtokarkinhimo on edelleen aivan hirveä, eikä asiaa helpota yhtään se että vanhempi tyttöseni koittaa päivittäin houkutella kanssaan Filmtownin karkkilaareille. Sortuminen on hyvin, hyvin lähellä.

Ps: Ed Green Lightiä on löytynyt monestakin paikasta, onkohan meidän lähimarketti vain poistanut sen omista valikoimistaan? Miksi oi miksi?

Viikko 2

76,3kg

vyötärö 109cm, reisi 59cm

-3,5kg, tavoitteeseen 27,1kg

Olen täysin toivoton tietokoneiden kanssa ja kauniina ajatuksena oli liittää tähän kuvakaappaus (print screen, tai mikä lie?) Heiaheiasta jossa olisi näkynyt hienosti viime viikon liikunnat. No enhän minä osannut! Puhelimesta osaisin mutta Heiaheia ei näytä mobiililaitteessa yhtä hienosti treenilokia. Kaivoin jo puhelimeni että otan sen kameralla kuvan tietokoneen näytöstä kunnes tulin järkiini. Ja sorgelorge, listaan liikunnat tylsästi tähän:

MA: Lepo (laiskuus)

TI: Kävely 40min, spinning 55min

KE: Spinning 55min

TO: Spinning 55min

PE: Kävely 40min ja lihaskuntoa

LA-SU: Lepoa ja laiskottelua

Syömisistä sen verran että kalorit pyrin pitämään siinä n. 1200, suhteellisen terveellistä ravintoa; vähärasvaista lihaa, hedelmiä, vihanneksia, ruisleipää. Kolmesti sorruin herkuttelemaan liikaa (jätskiä, lettuja ja hodareita) mutta sitten oksensin. Ei fiksuinta toimintaa mutta en jaksa tuntea tunnontuskiakaan koska a) en oksentanut mitään terveellisiä ruokia, b) kukaan ei tiedä/huomannut ja c) pahempi morkkis olisi jos paino ei tippuisi. Ja ilman herkkuja en voi olla. Piste.

Luin viime viikolla Shauna Reidin Dieettityttö-kirjan, siitä intoutuneena tämän bloginkin aloitin. Pidin kirjasta kovasti mutta alku oli huomattavasti hauskempi ja parempi kuin loppu. Petyin kevyesti että Shauna lopetti laihdutuksen lukemaan 79,8 (Joka oli minun aloituslukemani!) eikä muutenkaan kirjan loppukolmanneksella ollut kovin neuroottinen. Kivat hänelle että löysi jonkinlaisen mielenrauhan mutta olisin itse halunnut lukea tarinaa pidemmälle.

Kirjassa oli todella paljon omia ajatuksiani, ekana tunnistin itseni tavasta tsekata onko porukassa/huoneessa/jumppasalissa lihavampia. Kyllä, joka kerta spinningtunnin alussa tarkistan olenko salin lihavin. Eilen oli kolme minua lihavampaakin Easy-tunnilla mutta viime viikon Challenge-tunnilla minä olin kaikista läskein, toivottavasti en kauaa...

Joka tapauksessa, kiva lukukokemus ja suosittelen!

Eilen käväisin tosiaan helpolla kolmen vartin spinning-tunnilla, täksi illaksi varattu 55 minuutin spinning ja huomenna olisi taas 55 minuutin Challenge. Koitan pysyä vahvana myös mässäilyn suhteen.

Nyt tekee ihan kamalasti mieli karkkia. Filmtownin irtokarkkilaari houkuttelee, tai edes hitto lähikaupasta Lakupala- tai Polly-pussi. Sekoan. Kuola valuu ja päähän ei oikein mahdu muuta ajatusta, jos olisin alkoholisti niin viinanhimo tuntuisi varmaan tältä, tupakanpolton lopetus on ollut paljon helpompaa.

Olen tunnesyöppö, kaiken myyn syöppöilyn lisäksi. Ja tunne kuin tunne, mutta ainakin vitutus ja hyvä fiilis, niin syödähän sitä pitää. Tajusin tunnesyöppöyteni vasta muutama vuosi sitten: Asuimme muutaman kuukauden väliaikaisesti pienessä vuokra-asunnossa viiden lapsen kanssa ja kolme lasta nukkui samassa huoneessa, illat olivat aivan järkyttäviä ja välillä meni monta tuntiakin että lapset nukahtivat, ennen sammumista huudettiin tapeltiin ja kiristeltiin todenteolla äidin hermoja. Niihin aikoihin huomasin että kun jouduin nousemaan sohvalta tv:n äärestä mennäkseni lastenhuoneeseen hampaita kiristellen niin tulin aina jääkaapin kautta takaisin sohvalle. Vähän hillitsi suunnatonta vitutusta kun haki jotain pupellettavaa. Kun olen surullinen lohdutan itseäni herkuilla, kun menee hyvin tuntuu menevän vielä paremmin kun syö jotain hyvää, kun olen saavuttanut jotain niin onpa ihana palkita itseni mässäilemällä ja ikinä ei karkinsyönti (muka) voi pahentaa asioita.

On ihan paskapuhetta että parissa-kolmessa päivässä pahin makeanhimo menee ohi. Ei mene. Joku on vaan keksinyt moisen mantran tsemppaamaan ekakertalaisia, oikeasti se himo vaan yltyy ja jossain vaiheessa on pakko sortua tai pää räjähtää. Yhtä höpöhöpöä on se että karkinhimoon auttaa kun syö hedelmiä. Ei auta. Hedelmät, varsinkin Granny Smith-omenat, ovat oikeasti hyviä mutta silloin kun tekee mieli Ufoja, punssinappeja ja suklaatäytelakua niin ei omenannakerruksesta tule kuin paha mieli.

Ongelmani karkkien kanssa on se että en tosiaan voi syödä niitä vain vähän. Jos yritän ja syön vaikka vain yhden pienen Pätkiksen niin jää jotenkin tyhjä olo. Pakko syödä aina melkein niin paljon että oksettaa. Ja pussista ei todellakaan pysty ottamaan vain paria karkkia, kyllä aina menee koko pussi (vähintään, monesti voi mennä osa kaverin pussistakin).

Karkissa on törkeän paljon kaloreita ja nyt juuri tuntuu siltä että huomenna en syökään mitään muuta, haen vaan 800g irtsareita. Jos kestän siihen huomiseen asti.

Viikko 1, välipunnitus

77,1kg

-2,7kg, tavoitteeseen 27,9kg

Hiilaripöhö (ne hiton vaniljarinkelit!) ja turvotukset lähtevät näköjään vauhdilla, kolme päivää putkeen olen käynyt tunnin spinningissä ja pitänyt kalorit miinuksella. Voi kun tahdonvoima ja itsekuri nyt riittäisi jatkamaan samaan malliin! Hyvä fiilis vaakalukemien puolesta.

Painoin noin vuosi sitten juuri synnyttäneenä suunnilleen 10 kiloa enemmän kuin nyt, miksi silti peilissä on tasan yhtä lihavan näköinen täti? Ihan jees oli varmaan ottaa mittanauha mukaan kuvioihin niin näkee konkreettisesti sen lukemista lähteekö jotain. Jonnekinhan tuon 10 kilon on pitänyt kadota mutta ei se missään näy. Tässä koossa on kyllä jo niin iso ettei noinkaan suuri(?) pudotus näy näköjään missään. Säälittävää.

Pari päivää on tehnyt ihan törkeästi mieli McFlurrya, koitan pysyä vahvana että tiistainakin olisi hyvät numerot vaa'assa, mitään takapakkia en ainakaaan nyt kestä.

Vettä pitäisi juoda enemmän, pitäisi ottaa oikein projektiksi taas 3l/vrk. Pepsi Maxia menee melkein tuo määrä mutta olisihan se vesi terveellisempi vaihtoehto. Ainiin, olen päättänyt opetella juomaan kahvia! Tällä viikolla jo kaksi kuppia, samperin pahaahan se on mutta josko auttaisi pysymään hereillä ja laittaisi aineenvaihduntaan vauhtia (ja olisi energiajuomia edullisempi vaihtoehto). Ei kai muuten ED Green Lightin ( 40 kaloria pullossa ja paras, jopa hyvä, maku!) valmistusta ole lopetettu?! Lähikaupan valikoimista ainakin poistunut, katastrofi!