Viikko 2, välipunnitus

76kg

-3,8kg, tavoitteeseen 26,8kg

Olen viime viikkoina liikkunut aika paljon, en sinänsä nauti liikunnasta vaikka tuleehan siitä ihan kiva olo mutta jos vaihtoehtona olisi olla hoikka vaikka vaan makaisi sohvalla niin tuskin vilkaisisinkaan spinningsalia päin.

Tällä viikolla olen käynyt kolmella sisäpyöräilytunnilla, tänään illemmalla luvassa neljäs. Kun useammin käy niin huomaa että siellä samoilla tunneilla on aina vakioporukkaa. Me puhumme mieheni (joka myös siis treenailee) kanssa mm. "ähisijä-äijästä", "kuivan kesän oravasta", "hitaasta polkijasta", "anopinnäkösestä" ja "väännettäväkenkäsestä". Epäilen että kaikki muut puhuvat meistä "takarivin läskeinä", miehellä oli mielessä humoristisempi "takarivin nuoripari".

Eilen en ehtinyt spinningiin koska olimme lasten kanssa reissun päällä toisessa kaupungissa, repsahdin syömään kaksi Snickers-patukkaa (lounaaksi ja välipalaksi, nehän ovat melkein terveellisiä kun sisältävät pähkinää ja kaikkea...) sekä ABC:lla mättöannoksen ranskalaisia ja paneroidun possupihvin. Miksi aina sorrunkin huoltsikan wieninleikkeseen vaikka oikeasti pidän sianlihan syömistä ällöttävänä?! Tutkimattomat ovat mieleni tiet. Niin ja eilinen aamupalani, kaksi salmiakkimerkkaria jotka löysin nuhjuisina hoitolaukun pohjalta, oli ehkä säälittävyyden huippu.

a9-normal.jpg

Tuosta kaikesta mässäilystä tuli kamalan huono olo, noin niinkuin henkisesti, ja koska ei ollut mahdollisuutta tarpeeksi ajoissa liueta oksentamaankaan ( plus Snickers on hankalaa oksennettavaa) oli pakko kotiinpäästyä lähteä lenkille. Kävelylenkille koska olen maailman huonoin juoksija, en vain osaa. Kävelin, ja juoksin kaksi kertaa alamäen, reippaaseen tahtiin 5,5km läheisellä kuntoradalla, lisäksi tein lihaskuntoa radan varressa olevilla laitteilla. Nämä ovat uusia parhaita kavereitani, inhoan käydä kuntosalilla kun tuntuu että ne oikeat kuntoilijat ja kehonrakentajat ja fitness-ihmiset katsovat että onpa säälittävä läski, mutta näissä harvemmin on kukaan samaan aikaan ja saan puhista yksikseni. Yllättävän tehokkaita vempaimia, tai sitten minä olen vain kovin rapakuntoinen.

Irtokarkinhimo on edelleen aivan hirveä, eikä asiaa helpota yhtään se että vanhempi tyttöseni koittaa päivittäin houkutella kanssaan Filmtownin karkkilaareille. Sortuminen on hyvin, hyvin lähellä.

Ps: Ed Green Lightiä on löytynyt monestakin paikasta, onkohan meidän lähimarketti vain poistanut sen omista valikoimistaan? Miksi oi miksi?